Käytiin sitten eilen pankissa neuvottelemassa asioista. En tiedä olikohan meillä asiat pidemmälle ajateltuina kuin yleensä ihmisillä, jotka käyvät kysymässä rakennuslainaa? Me kun ei tietysti missään vaiheessa olla ajateltu, että rahoitus olisi mikään ongelma tässä projektissa. Toiset olivat ajatukset 20 vuotta sitten, ensimmäisellä talonrakennus kierroksella. 

Ei siinä mitään, täti  kuunteli, kun kerrottiin suunnitelmista: tarkoitus siis olisi myydä nykyinen ja tehdä uusi. Vanha talo on iso ja uusi vähän pienempi, tontti on varattu, talopaketti valittu, tarjouksia on kysytty ja kustannusarvio on valmis - nyt vaan tarvittaisiin käytännössä rahaa ja toki myös se ostaja talolle - pikku juttu.

Täti kysyi myös, onko kustannusarvio realistinen, sanoin kyllä, ja että jos ei ole, niin miehen pitää vaihtaa ammattia - kun kerran laskee urakoita työkseen.

Lainan ottaminen on nykypäivänä aikamoista taidetta: lainan voi vakuuttaa ja niihin voi ottaa korkokattoja ja ties mitä. Ennen mentiin pankkiin vähän hermostuneena hattu kourassa, puku päällä ja saatiin rahaa lainaan juuri niillä ehdoilla kun pankki päätti, ei siinä juurikaan asiakkaalla ollut valinnanvaraa. 

Täti ei siis pitänyt rahan saamista ongelmana, vaikka lopullisen päätöksen tekeekin pankissa joku isompi herra. Nyt vaan sitten taas odotellaan, ensi viikolla kertovat lopullisen tuomionsa.

Kotiin tullessa mies kysyi muistanko milloin olisin viimeksi ollut mukana lainaneuvotteluissa, -ja en kyllä muistanut - varmaan silloin reilu 20 vuotta sitten - hattu kourassa.